Meidän sosionomien yksi kevään kursseista oli tämä
osallistava työelämäprojekti. Siinä tavoitteena oli selvittää, miten meidän
opiskelijat (potentiaaliset vapaaehtoistyöntekijät) näkevät nykyiset järjestöt
ja niiden työ/vapaaehtoistyön mahdollisuudet. Me siis yhdessä 3-4 hengen
ryhmissä valitsimme jonkin järjestön, jonka toimintaan tutustuimme tarkemmin.
Olimme myös yhteydessä järjestöihin. Analysoimme omasta näkökulmasta järjestön
nykytilanteen julkisesti saatavan materiaalin sekä yhteydenoton kautta. Tämän
jälkeen loimme yhdessä ratkaisuehdotuksia järjestölle asioiden ja näkyvyyden
parantamiseksi. Vaihtoehtona oli myös luoda toimintaa esittelevä video.
Pohtimiamme teemoja olivat mm.
1. Mitä
ryhmä tietää järjestöstä etukäteen?
2. Mistä
julkisista lähteistä järjestöstä löytyy tietoa (verkkosivut, FB, Twitter,
Linkedin, esitteet, muut?
3. Millaisen
kuvan järjestö antaa itsestään ryhmän näkökulmasta? (Onko kiinnostava, osaako
käyttää kuvia, videoita, tarinoita, kilpailuja jne.)
4. Millaista
kieltä järjestö käyttää?
Koimme ryhmämme kanssa tämän tehtävän ja sen annin todella
moniulotteiseksi. Kehittämisideoita oli mielenkiintoista miettiä, sillä meille
nykyajan nuorille aikuisille internetin ihmeellinen maailma on niin nykypäivää.
On instagramia, facebokkia, periscopea, snapchattia ja vaikka ja mitä. Sosiaalisen
median voimaa ei todellakaan voi aliarvioida, ja se kasvaa koko ajan. Monet
kokeneetkin työntekijät voivat siis saada oppia markkinointiinsa meiltä
nuorilta. Sosiaalisen median kautta tavoittaa helposti etenkin meidät nuoret
aikuiset. Meidän ryhmän osalta yhteydenotto järjestöön sujui moitteettomasti,
mikä tietenkin luo positiivista kuvaa järjestö- ja vapaaehtoistoiminnasta.
Meidän viestiin vastattiin nopeasti, ja kutsuttiin tarvittaessa myös
tutustumaan järjestön toimintaan. Siitä kiitos siis heille.
Vapaaehtoissektorin
talous eroaa yksityisestä yritystaloudesta siinä, että toimijat eivät
tavoittele voittoa. Jos vuotuista voittoa tulee, se sijoitetaan takaisin toimintaan.
Organisaatioiden perustana ovat siis yhteiskunnallinen tai eettinen tavoite ja
demokraattisuus. Mielestäni on sydäntä lämmittävää, että on olemassa erilaisia
järjestöjä lisäämässä osallisuutta ja hyvinvointia yhteiskunnassamme. Niiden
arvo on suuri myös syrjäytymisen ehkäisyn kannalta. Itse ainakin
henkilökohtaisesti osaan antaa suurta arvoa näille tekijöille, jotka
pyyteettömästi välittävät ja pyrkivät tekemään hyvää meidän kaikkien hyväksi.
Varsinkin kun globaalissa maailmassa kaikki tuntuu aina pyörivän voiton ja
rahan ympärillä. Aitoutta osaan arvostaa aina kun sitä näen ympärilläni
ihmisessä ja heidän teoissaan.
Yhdistysten tarjoama
osallisuus, tuki ja palvelut ovat tärkeä osa suomalaista hyvinvointikulttuuria
ollen myös merkittävä työllisyyttä edistävä sektori. Järjestösektoreilla on
paljon voimavaroja ja mahdollisuuksia käytössään nuorten ja heikossa
työmarkkina-asemassa olevien työllistäjinä ja samalla syrjäytymisen
ehkäisijöinä. On tärkeää pyrkiä jatkuvasti kehittämään näitä edellytyksiä kolmannen
sektorin toiminnalle, palvelutuotannolle ja mm. vapaaehtoistyön tarjonnan ja
tarpeen kohtaamiselle. Kansalais- ja järjestötoiminnan suurin tavoite on tehdä
pyyteettömästi hyvää yhteiskuntamme hyväksi.
Kansalais- ja järjestötoiminnassa asiat ja tehtävät ovat tietenkin
tärkeitä, mutta olennaisinta on kuitenkin tunne, motivaatio ja halu olla mukana
ja toimia oikein. Jos nämä puuttuvat, tavoite voi olla miten tärkeä tahansa,
mutta teot jäävät puolinaisiksi. Intohimo sitä asiaa kohtaan, jota yhdessä
halutaan tehdä, ratkaisee onnistumisen. Nämä ihmiset tekevät siis varmasti
työtä koko sydämellään. Sen olen tämän kurssin aikana saanut nähdä ja oppia.
”Menestyksellinen
kansalais- ja järjestötoiminta on tunnetta, intohimoa, läsnäoloa, kumppanuutta,
merkityksiä ja sitoutumista. Kansalais- ja järjestötoiminta on tehty ihmisten
hyvistä aikomuksista ja konkreettisista teoista. Sitä tehdään yhteisöissä
ihmisten kesken ja ihmisten ja yhteisöjen hyväksi.”
Kirjoittaja: Saimaan amk:n sosionomiopiskelija Reetamari